25.10.2020 sunnuntaina vastailin WhatsApp-viesteihin ja huomasin samalla että joku oli lisännyt minut ryhmään nimeltä “Korona ilmoitus”. Aiemmin aamulla erään valmennettavan isä oli laittanut viestiä kertoen olevansa kuumeessa, minun oli määrä mennä hänen kyydissään ottelutapahtumaan. Samalla kun toivottelin pikaista paranemista ja eväsin valmennettavan otteluun pääsyn samasta perheestä etsin itselleni uuden kyydin. Illalla samainen isä loi tuon kyseisen ryhmän ja ilmoitti testitulosten olleen positiivisia niin hänen kuin myös lapsensa kohdalla. Koska kyseinen pelaaja oli perjantaina ollut harjoituksissa tajusin heti joutuvani karanteeniin ja samalla aloin miettiä olinko altistunut saati tulossa kipeäksi?
24 tunnin sisällä ehti tapahtua paljon. Joukkueellinen pelaajia ja kolme valmentajaa laitettiin karanteeniin joka kestäisi sen kymmenen päivää. Pelit luonnollisesti siirrettiin ja harjoitusvuorot annettiin eteenpäin. Kuulostelin omaa oloani, en tuntenut itseäni kipeäksi. Miten selviäisin kymmenen päivää ilman sosiaalisia kontakteja? Miten moneksi päiväksi minulla on ruokaa? Kuka käy kaupassa jos ruoka ei riitä ja mitä kehtaan sen jonkun laittaa ostamaan? Löytääkö lähetti ovelleni jos tilaisin ruokaa? Mitä teen karanteenin aikana? Menetänkö haju- ja makuaistini?
Sosiaalinen elämäni koostuu kolmesta tekijästä eli työstä, kaupassa asioinnista ja harrastuksista (kuntosali & frisbeegolf). Karanteeniin joutuminen käytännössä tappoi sen jo varsin olemattoman sosiaalisen elämäni kokonaan. Arjessa harvemmin ehdin hengähtämään tai rauhoittumaan ja rehellisesti sanoen usein pelkään sitä pysähtymistä. Nyt pitäisi pysähtyä, useaksi päiväksi. Se ahdisti jo ensimmäisenä päivänä.
Ahdistusta pyrin purkamaan nostelemalla kaikkea, ostelemalla kaikkea tai syömällä herkkuja. Salille ei voinut mennä, ostelemista olen yrittänyt muutenkin rajoittaa kun kaikkea jo on. Käänsin ensimmäisinä päivinä koko kämpän ympäri, ei mitään herkkuja! Ei jäätelöä tai muutakaan, ainoa makea asia oli yhden voimakkaan chilikastikkeen habanero. Voi helvetti sentään.
Silta 
Polku
Kyselin vinkki vitosia kavereilta mitä kannattaisi tehdä karanteenissa? Suositeltiin ostamaan “Pleikkari”, katselemaan Netflixiä tai runkkaamaan. Pleikkaria en ostanut ja jätetään tuo runkkaaminen nyt omaan arvoonsa mutta Netflixiin hairahduin. Ajattelin että nyt on vihdoin hyvää aikaa katsoa The Last Dance. Ajatus oli hyvä, en ole katsonut. Kyseisen sarjan sijaan olen katsonut monta muuta sarjaa ns. pikakelaamalla. En tiedä kummassa olen huonompi katuviisaudessa vai videon katseluun keskittymisessä, veikkaisin molempien olevan larppaajien termein ainakin -6.
Parin ensimmäisen päivän shokkihoidon jälkeen olen syönyt säännöllisesti, käynyt ulkoilemassa (heittämässä frisbeetä tai kävelyllä) pari kertaa päivässä. Mieli on ollut yllättävän levollinen. Parina yönä olen herännyt painajaisiin, zombiet syövät elävältä tai joku ninja tippuu katanan kanssa katosta niskaan. En tiedä tarkalleen mistä johtuu, varmaankin usean asian summa mutta unen laatu ja määrä on ollut erittäin korkea normaaliin nähden. Jos valtasormusta (Oura) on uskominen olenkin erittäin palautunut ja valmiina kaikkeen kuten oheisista grafiikoista pystyy päättelemään.
Vaikka uni ja valmiustila ovatkin olleet kohdillaan ei se mielentilaan ole merkittävästi vaikuttanut. Olo on ollut levoton, yksinäinen, ahdistunut ja turhautunut. Karanteenissa oleminen on pistänyt jälleen kerran puntaroimaan sitä mikä elämästä tekee elämisen arvoista? Tietyllä tapaa lisää bensaa tuohon ajatusten sekamelskaan toi Sanna Valkeejärven kirjoitus “Matka vai määränpää, pienet hetket vai suuret odotukset?” Vaikka päivittäin iloitsen pienistä asioista loistavat ne isommat tavoitteet joita kohti mennään enemmän tai vähemmän poissaolollaan. Ehkä kyseessä on keski-iän kriisi? Karanteenia on vielä pari päivää jäljellä ja sinä aikana meinasinkin tehdä toimintasuunnitelman jolla saisin rauhoitettua mieleni. Toivottavasti se tuo tullessaan antoisan matkan ja antoisia pieniä hetkiä.
Yksi tavoitteista ja paremman matkan välineistä voisi olla sosiaalisen elämän parantaminen. Kuten aiemmin kirjoitin: “Sosiaalinen elämäni koostuu kolmesta tekijästä eli työstä, kaupassa asioinnista ja harrastuksista (kuntosali & frisbeegolf).” Näiden rinnalle olisi kiva löytää kavereita tai ystävä, mieluiten myös parisuhde ja jonkin muotoinen perhe. Helpommin sanottu kuin tehty!
Mikko Rönkä 