En pysty tarjoamaan

Kirjoitin pari viikkoa takaperin julkaisun deittailusta ja yksin olemisesta. Kerroin julkaisussa asioita mitä voisin toiselle ihmiselle parisuhteessa tarjota. Tämän kirjoituksen on tarkoitus olla jatkoa edelliselle, tällä kertaa kerron avoimesti sen mitä en pysty tarjoamaan.

Ensimmäinen se yksi isoimmista asioista mitä tulee mieleen ja tiedostan on arjessa eläminen normaalissa rytmissä. Valmentajana teen niitä käytännön töitä aamuisin, iltaisin sekä viikonloppuisin. Suunnittelua, palavereita jne. sillon kun niitä on kalenteriin merkitty tai niille on aikaa. Normaalissa viikkorytmissäni on yksi vapaapäivä, keskiviikko. Ellei siihen vapaapäivään osu peliä tai jotain hommaa on jäänyt rästiin, puhelut ja sähköpostit tulevat perille normaalisti.

Arjessa aamutreenit ovat 0700-0815 välillä kolmesti viikossa ja iltatreenit 16-22 välissä muuten paitsi keskiviikkona. Pelejä mahtuu viikonloppuisin yhteen päivään 1-3 riippuen aikatauluista ja siitä missä ottelutapahtumat järjestetään. Yhteen vieraspeliin voi parhaassa tapauksessa mennä koko päivä. Kotona käyn välillä kääntymässä ja nukkumassa.

Toinen ja ehkä vähän tragikoominenkin seikka on oma suhtautumiseni deittailuun ja samalla elämään yleensä. Elän siis täysillä. Jos lupaudun johonkin olen siihen 100% sitoutunut, vähän niinkuin vastustajan tuplaaminen puolustuksessa koripallokentällä.

Joko kokonaan tai ei ollenkaan!

Vaikka vuorokaudessani, agendassani ja kalenterissani on rikkonainen & rajallinen määrä aikaa haaveilen silti parisuhteesta jossa nähtäisiin mieluiten päivittäin. Tiedän, aina saa haaveilla.

Käytännössä minun kannattaisi tässä elämäntilanteessa opetella miten eletään etäsuhteessa tai tapaillaan muuten vaan satunnaisesti jotain ihmistä. Kumpikaan ei tunnu hyvältä idealta, sotii myös hieman arvomaailmaa vastaan. Erityisesti parisuhteessa ollessani kaipaan läheisyyttä ja keskustelukumppania, vahvoja huumeita molemmat. Yksin ollessani turrutan läheisyyden kaipuun pois. Juttelen yksikseni äänen tai twiittailen jotain aivoliejua.

Jatkuvaa lomailua, matkustelua ja ylellistä elämää? Pidän kyllä eri kulttuureista, kielistä ja uusista kokemuksista mutta kun loma koittaa on suuntana yleensä Raahe. Ihimisten ilimoilla pystyn rauhoittumaan ja tapaamaan vanhempiani, sisarruksia sekä muita sukulaisia yhdellä iskulla. Matkustelu vaatisi varmaan oikeanlaisen seuran jotta iskisi hinku lentää lämpimään tai seikkailemaan aina kun mahdollista. Ehkä joku saa vielä sytytettyä liekin matkailuun?

Ylellistä elämää en myöskään pysty kenellekkään tarjoamaan ellei ylellisyys ole huonoja isävitsejä, läheisyyttä ja läsnäoloa. En vedä viinaa vipissä ja tanssi pöydillä aamuun asti, juhliminen vaatii hyvän syyn kuten häät, syntymäpäivät tms. Teslan sijaan ajan yksivaiheisella pyörällä, ei ole kesämökkiä tai purjevenettä. Asun Espoossa ja hulppean kartanon sijaan vuokralla alunperin varastoksi tarkoitetussa yksiössä johon eräs 5v kerran tokaisi: “Et kai sä Mikko oikeasti asu täällä!?!”

Ydinperheen ja sen yhteisöllisyyden? Vuosien varrella olen ollut useampaan otteeseen parisuhteessa jossa kumppanillani on jo lapsia ja kerran olen asunut avoliitossakin pidemmän aikaa. Kaikki on sujunut vallan mainiosti. “Nyksänä” ja mukavana miehenä olen ollut hyvin vähän tiellä, mahdollisuuksien mukaan läsnä lapsille jos he seuraani kaipaavat.

Omia lapsia ei ole siunaantunut. Nuorempana olin vahvasti sitä mieltä ettei minusta ole isäksi. Vuosien vieriessä kanta on muuttunut, olisin varmasti ihan kehityskelpoinen isä.

Isojen päätösten keskellä haluan olla aina erittäin varma asioista. Lapsen alkuun saattaminen ja vanhempana oleminen lopun elämää tuovat valtavan vastuun. Missään menneisyyden parisuhteessani aika ei ole ollut oikea omille lapsille. Oikean ihmisen kanssa, oikeassa elämäntilanteessa voisin olla valmis kantamaan vastuun isäksi tulemisesta. Voi olla ettei sitä hetkeä tule ja kykenen silti olemaan onnellinen.

Lista asioista mitä en pysty tarjoamaan on varmasti pidempi. Puutteet ovat kysyjän korvissa tai katsojan silmissä, meillä jokaisella omamme. Voi olla että nämä kertomani asiat ovat yleisiä, itsestäänselvyyksiä tai yhdentekeviä riippuen siitä kuka tätä tekstiä lukee.

Ehkä seuraavaksi yritän hahmottaa ketä etsin? Sen hahmottaminen voi olla trilogian haastavin osa kirjoittaa.