Mennyt syksy on ollut yksi uran raskaimmista. Otteluvalmennuksen sijaan viikonloput ovat menneet Spartan Academyn personal trainer ja voimavalmentaja -kursseilla. Olen aiheesta kirjoitellut jo muutamaankin eri otteeseen. Yksitoista raskasta viikonloppua, vieraita sänkyjä, reissuruokaa, julkisia kulkuneuvoja, uusia asioita ja ihmisiä.
Molemmilta kursseilta on nyt teoriakoe ja näyttökoe suoritettu, etätehtävät palautettu & hyväksytty joten diplomitkin löysivät oikean osoitteen eli kansion Valkomonnin luolassa. Tähän väliin olisikin varmaan hyvä kysyä itseltään kuten urheilijoilta usein kysytään: “Miltä nyt tuntuu?”
Helpottuneelta ja tyhjältä ainakin aluksi.
Kursseille mahtui mukaan lukemattomia (eri) alkulämmittelyjä, levytankotekniikoita, kahvakuulaharjoitteita, vastuskuminauhan käyttöä, käsipainoja, kehonpainoharjoittelua, ravintovalmennusta, markkinointia, käytännön ensiapua, henkistä valmennusta jne. jne. Erittäin intensiivisen aikataulun vuoksi oli hyvä että etetehtävien määrä pysyi maltillisena, pari isompaa kirjallista tehtävää harjoitusasiakkaaseen sekä ravintovalmennukseen liittyen.
Sisältönsä puolesta koulutuspaketti sopii parhaiten henkilöille joille toiminnallinen harjoittelu on vielä vierasta tai siitä on tietoa hyvin vähän. Kurssien aikana saa monipuolisen katsauksen eri välineiden käyttöön ja liikesuuntien harjoittamiseen.
Olin alunperin ajatellut etten aloittaisi PT:n uraa vaan pysyttelisin suosiolla vain koripallon parissa laji- ja fysiikkavalmentajana. Harjoitusasiakkaan kanssa n.7 viikon projekti meni kuitenkin niin lupauksia herättävästi että nyt ajatus pienryhmän tai yksittäisten urheilijoiden valmentamisesta kuitenkin houkuttaa melkoisesti. Kevään aikana täytyy tarkkaan harkita voisiko näitä hommia tehdä jossain määrin oman toimen ohessa, kuitenkin niin ettei sivutyöstä tulisi rasitetta.
Kotona odottaa pino kirjoja joista tulisi ammentaa lisää tietoa varsinkin ohjelmointiin, opiskelukin kiehtoisi — vielä kun keksisi mitä opiskelisi seuraavaksi?
Mikko Rönkä 